Pakuri

Pakurikääpä sisältää runsaasti hyvinvointia edistäviä antioksidantteja, jotka tukevat kehon luontaista puolustusjärjestelmää. Tämä sisältää kehon vastustuskykyä lisääviä polysakkarideja ja polyfenoleja. Tutkimuksissa pakurikäävän vaikuttaviksi ainesosiksi on tunnistettu muun muassa melaniini, steroidi sekä triterpeeni. Koivun kuoresta pakurikääpään onkin tiivistynyt koivuhartsia täten betuliinia, minkä onkin bakteereja tappava antiseptinen nestemmäinen aine.

Eläinkokeissa on koeputkiolosuhteissa pakurikäävän todettu suojelevan soluja oksidatiiviselta stressiltä ja poistavan hapen vapaita radikaaleja, vähentävän tulehduksia, parantavan immuunivastetta sekä heikentävän syöpäkasvainten kasvua. Pakurikääpä tehostaa solujen transkriptiotekijä PPAR:n toimintaa, jonka pitää yllä sokeritasapainoa sekä rasvasolujen säätelyä. Tästä syystä odotetaan, että pakurikääpä vaikuttaisi lääkkeenä myönteisesti esimerkiksi kakkostyypin diabetekseen ja rasva-ainevaihdunnan häiriön eli dyslipidemian hoidossa. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan yhä. Biokemian tohtori Janne Lehtinen onkin samaa mieltä varsinkin lisätutkimusten tarpeellisuudesta. Hän ei tahdo ottaa kantaa Wikipedian tekstiin, mutta ei kuitenkaan lähde kiistämään, etteikö pakurikäävän osalta tiedoissa ois myös faktaa.
Pakurilla onkin kiistatta todennettu olevan runsaasti erilaisia hyvinvointia edistäviä vaikutuksia, hän muotoilee.

Meillä sitä käytettiin sota-aikana kahvinkorvikkeena sekä teen asemesta tikkateenä. Kansanlääkinnässä pakuria on valjastettu monipuolisesti: maha- sekä suolistovaivojen ohella muun muassa metsästäjien keskuudessa poistamaan väsymystä, virkistämään, tuomaan työkykyä, ientulehduksiin, höyryhengitettynä muiden yrttien kanssa hengitystietulehduksiin, ulkoisesti jauheena naarmuihin, haavoihin, ihottumiin, psoriasikseen ja erittäin yleisesti syöpään.